asiakirja untitled

Siis lähdin etsimään yhtä sanaa . . . . etsin sitä metsäpoluilta, pöpeliköistä... sieltä, minne aurinko laskee kuin sääsket tai joku nuori säärensä,  ja hyödyttä helisi vilja sieltä missä etsin,  kun kuljin. Selkälihani uomissa luikersi käärme kahta puolta ja pisti aikaajoin juoksemaan Juoksin, kuten periksiantamaton toiveeni oli, että vain tarpeellinen työ tehtäisiin täällä, ja lopulta saisin kirjoitettua siitä jos vain väijyisin itseni vaaraan, pudottaisin pohjalle niin kuin ulos tursotettu sana tai kuorrute; ja kakku olisi tämä: että täällä ei työtä itse työn ja kalvinistisen luonteen vuoksi tehtäisi vaan aivan välttämättömän verran koska ihmisen täytyy mm. olla - terve - kyvyissään - ei-nälissään - puettu. Hänen täytyy olla - turvassa - yhdessä - asetelma jotensakin taattu / laita viestillä jos jokin olennainen unohtu. yritin miettiä en ehkäuistanut kaikkea

HÄVETTÄIS! kyl jos miettisin tarkemmin mut käviskö jos sanon ettei oo mun kaltaistani   tai siis ei just nyt, ehkä myöhemmin.. Sisällä kehkeytyy! tuomivarressa kuin, tunnen että hersyen kehrää ja reipastun alla kaarnan,  al  mullan ja mulla aina se on rinta ranka, paljas, torso.  Joka rottingilla voimaannun. Toisella puolen sen kehuttu selkä paijattu, on ja kuvattu  sanoinhan että olen koira ja tinaa alastonna vain toisinaan sulava sitä alkaa kaivata humalaa, näinä aikoina - kaivatakseen no   jotakin vaan ja sanoinhan myös että taivun juhlimaan En häpeä sitä yhtään enää että teen mitä tykkään. että kaikki minusta tästedes lähtevä  olkoon fyysistä ja rehellistyvää, aina vain avoimemmin erehdyksistään Niin repikää siitä!  repikää mitä meinaatte. kuka tahansa voisi ja kenet tahansa aina kuitenkin