asiakirja untitled

sain syntymäpäiväkseni keltaisen keinun. Se oli kevyt, mutta tukeva istua ja siinä oli liukkaat kiiltävät keltaiset narut, joista ei voinut roikkua. ensin se ripustettiin lasitetun parvekkeen katosta, kunnes säät lämpesivät ja kävi ilmi että se on tiellä: siirrettiin rautaisiin telineisiin pihalla. Voikukan keltaa tai leskenlehdelle vertainen Se tarjolla olleista paras eli haluttu spotti polttiksessa. . . Kun  solmin takin lanteille Kalliossa, toimi se kuten keinukin: virallinen kauden avaus M aalla juostaan tikusta kilpaa tai tervapataa ringissä, mä  menin kaupungissa mukaan 4a:n retkelle johonkin outoon paikkaan,  Siellä oli hirsiä ja huonot eväät (: kaikille nälkä, yks trippi, jogurtti ja voileipä.) meidän ope ties että paras olisi jos vaan tulisin mukaan En muista miten hyvästeltiin jos tosin edes moikattiin;  söin loppuun kuningatartuutin ja tiesin että pian muuttaisin! Luin etupenkillä kirjan loppuun, kesävarsasta ja äidillä oli mun todistus, etupenkillä katselin s

kevät on ollut kiireinen ja aika riemukaskin. Olen ottanut päiväunet, sellaiset joita ei ehdi lempiä loppuun ja sellaiset koska lopulta puhti loppuu. Mukana on myös se rotkoon putoava suru –  Makaan mitättömänä peiton alla pyhäpäivän jälkeen. On ihan ok näin ja nukahdan nykyään makeasti i do not own the rights for the image Juuri ennen kuin manta sai lakkinsa laitoin itseni vimmaisena likoon, kiroilin pitkin polvillani ja lopulta sain siitä PDF än . Innostun kisoista jotka aion lopulta ratkaista,  kalkkiliitu mun hampaitteni välissä  Ja heti aamusta aito riita. Ehkä olen sellainen kova ja tomuava jotka eivät menesty joukkueissa – sellaiset latovat kalkkia lämsiinsä ja hyppäävät nojapuille kisiksellä Keskittyvät omaan suoritukseensa Aito riita jonka jälkeen sanat ovat raakoja. Paljasta kaikki mitä on tai implikoi, raakaa ja pehmeää ja tositosi rehellistä. iTKEN VUOLAASTI en niinkuin painepesuri mutta kuten tippukiviluola tai kanjoni Taas tein i

On siivouspäivä jälkeesi jäi passikuva vedenkeitin ja farkut postimerkki, jota en koskaan lähettänyt vaikk a olin kyllä aikeissa!! Täällä Kalliossa kun koko kesä remontoitiin, ja kessuteltiin autosta käsin niin se ehti ensin! Lähetti kortin, kuoressa! kesän lopulla. Luin sen kerran ja luin sen uudestaan, luin sen kaksi viikkoa jälkeenpäin ja nyt taas, aivan äskettäin, ennen ku te tulitte. Mä makasin tossa, sohvalla toista tuntia ja mietin, että miksi tein mitä eilen tein. Miksi join / miksi näin / miksä yhtää mitää ja niin pois päin mitä oikeastaan haluaisin ,.., Kysymyksenasettelu tosin, se häiritsee mua. se on ihan tosi väärä. kyllähän me lopulta hyvin helposti ja hyvin intuitiivisesti tiedetään, että mitä mutta että jotain nopeeta, tahmeeta, mahdollisimman tunkkaista! ; lihaksikkaita jalkoja/lukkeja! /outoja tyyppejä/nukkeja; tuttuja/vai jotai Koska kaupunkirottaki / Se voi juosta ku gerbiili. Niitä, joiden tapoja olla diga

Siis lähdin etsimään yhtä sanaa . . . . etsin sitä metsäpoluilta, pöpeliköistä... sieltä, minne aurinko laskee kuin sääsket tai joku nuori säärensä,  ja hyödyttä helisi vilja sieltä missä etsin,  kun kuljin. Selkälihani uomissa luikersi käärme kahta puolta ja pisti aikaajoin juoksemaan Juoksin, kuten periksiantamaton toiveeni oli, että vain tarpeellinen työ tehtäisiin täällä, ja lopulta saisin kirjoitettua siitä jos vain väijyisin itseni vaaraan, pudottaisin pohjalle niin kuin ulos tursotettu sana tai kuorrute; ja kakku olisi tämä: että täällä ei työtä itse työn ja kalvinistisen luonteen vuoksi tehtäisi vaan aivan välttämättömän verran koska ihmisen täytyy mm. olla - terve - kyvyissään - ei-nälissään - puettu. Hänen täytyy olla - turvassa - yhdessä - asetelma jotensakin taattu / laita viestillä jos jokin olennainen unohtu. yritin miettiä en ehkäuistanut kaikkea

HÄVETTÄIS! kyl jos miettisin tarkemmin mut käviskö jos sanon ettei oo mun kaltaistani   tai siis ei just nyt, ehkä myöhemmin.. Sisällä kehkeytyy! tuomivarressa kuin, tunnen että hersyen kehrää ja reipastun alla kaarnan,  al  mullan ja mulla aina se on rinta ranka, paljas, torso.  Joka rottingilla voimaannun. Toisella puolen sen kehuttu selkä paijattu, on ja kuvattu  sanoinhan että olen koira ja tinaa alastonna vain toisinaan sulava sitä alkaa kaivata humalaa, näinä aikoina - kaivatakseen no   jotakin vaan ja sanoinhan myös että taivun juhlimaan En häpeä sitä yhtään enää että teen mitä tykkään. että kaikki minusta tästedes lähtevä  olkoon fyysistä ja rehellistyvää, aina vain avoimemmin erehdyksistään Niin repikää siitä!  repikää mitä meinaatte. kuka tahansa voisi ja kenet tahansa aina kuitenkin

metsässä maa oli pehmeä maantiellä sora. Painoin jotakin olin mitannut sen, soitin saanko luovuttaa verta ne kielsivät sen kiittivät soitosta ja siten kiitin minäkin. Ärsyynnyin siitä että jäin ulos kaikesta kiehnäävistä kaulapareista monogamia maailmassa on kuin yhden kasvilajin viljelemistä vain luonnosta irtaantuneet voivat uskoa siihen, tai kapitalistit, ja minut oli opetettu haluamaan sitä kin Takapihalta aukesi aava tiheä metsä. Metsä jonka puolia olin ikäni yrittänyt pidellä, jokaisessa kahvipöydässä aina vastassa sama taantumuksellinen sarja joukkioittain argumenssia suomalaisen metsän"hoidon" puolesta mikä päätön idiootin vitsi ei naurattanut enää kun olin tajunnut sen, rooleista käsin tässä pelataan jos uskoisin aseisiin ja omistaisin yhden niin ampuisin alas joka ikisen puolivillaisen vanhanaikaisen mielipiteen siis koska ihan oikeasti. Hakkuuaukea on massateloituskenttä. Nyt pois kaikki mystiikka: [Hakkuiden] tasoa ei ole syytä

runoelma elämästä, keväästä ennen helluntaita. https://youtu.be/e7rvHU0AyI0 täällä kosket pauhaa

nään painavia unia joissa Gazassa tapahtuu linkistä voit allekirjoittaa vetoomuksen olla oikeuden, terveyden, vapaan liikkumisen puolesta vastustaa kärsimystä https://secure.everyaction.com/1NdlLeYwf06MdaSCPJthaA2?sourceid=1000818&emci=c8a539d9-e66a-ea11-a94c-00155d03b5dd&emdi=5cd0bbf3-d16b-ea11-a94c-00155d03b5dd&ceid=290378

jok' ui ja nuoli ja huuhteli A urinko oli tasaumassa, kun kiirehdin, ja olin lähdössä kirjoitin sen suurella koska suurihan se on, oli,  ja ajoin kylänraittia ees taas vain aikani pitimiksi ajan pidoiksi  vai miten se nyt kuuluikaan sanoa Lausuin muutaman tynkärunon tyhjälle katsomolle kuvittelin tulevia, ennen pimeän tuloa sitten lähdin takaisin kotiin. Koko matkan käytin miettien että millä tuulen voimakkuudella jotakuta kuvaisin, se hävetti – koska silloin KAIKKIEN oli opeteltava olemaan kaikkien   joidenkin , osan  mun   kuin nyt minkä tahansa liidun lentämän hellän ja henkosen kanssa,  nyt   ja,   tässä   a ina  läsnä, mut aina pelkästään kasuaalisti  ettei mikään epävarma, orastava nallivaara vaan liian turvallisen varmalta tuntuisi, epävakaalle ei soisi rauhaa Kaikki irti auringosta kerran kun se paistaa,  ja taas,  jätin takin auki lattialle ja kurakengät eteiseen – avasin koko roskan selko se

Uuno Kailas, 1922: että Se tulee niinkuin kuiskaus, joka sähkönä värähtää jäsenestä jäseneen. Se on kohta niinkuin huikaisevan kirkas sävel, joka polttavana riemuna imeytyy vereen ja blaa hah niin edelleen Minä en usko Uunoa,  en  juurikaan vanhoja  juttuja/ miehiä/puheita Sillä mutta minusta! se tulee, voi tulla ainakin kerran tuli piipusta kuin luoti, lävisti        uskon feministejä “uuden ajan miehiä” kriisejä ja nyt siitä toisinaan tuulee läpi Enkä minä tiedä, miten Uuno tai kukaan kiintyy tai kiinnittyy; kuinka haaveet tarveet elämästä toisiinsa liittyy, mutta  minusta se kevät jo aikaa ennen helluntaita, oli hyvä alku onnelle alkaa heilastella haha.. Oli hitonmoinen vessahätä, ja halu rakastaa, joten kun me odottamatta kohtasimme, oli selvää, että jäisin odottamaan soittoa.  Näin kevään koitettua tarpeet kummasti korreloivat: rakko täyttyi ja sielu tyhjeni kaupungissa vesi viinan tavoin virtasi. Oli juhlittu vapu