jok' ui ja nuoli ja huuhteli A urinko oli tasaumassa, kun kiirehdin, ja olin lähdössä kirjoitin sen suurella koska suurihan se on, oli, ja ajoin kylänraittia ees taas vain aikani pitimiksi ajan pidoiksi vai miten se nyt kuuluikaan sanoa Lausuin muutaman tynkärunon tyhjälle katsomolle kuvittelin tulevia, ennen pimeän tuloa sitten lähdin takaisin kotiin. Koko matkan käytin miettien että millä tuulen voimakkuudella jotakuta kuvaisin, se hävetti – koska silloin KAIKKIEN oli opeteltava olemaan kaikkien joidenkin , osan mun kuin nyt minkä tahansa liidun lentämän hellän ja henkosen kanssa, nyt ja, tässä a ina läsnä, mut aina pelkästään kasuaalisti ettei mikään epävarma, orastava nallivaara vaan liian turvallisen varmalta tuntuisi, epävakaalle ei soisi rauhaa Kaikki irti auringosta kerran kun se paistaa, ja taas, jätin takin auki lattialle ja kurakengät eteiseen – avasin koko roskan selko se
