epätarkkaa ja pölyistä

Viime vuonna vapun aikaan olin varma tai lähes täyden vakuutuksen partaalla, että

sinä kesänä, Helsingin

läpäisee kirkas ja keltainen valonkaje

että se on sitä samaa, epätarkkaa ja pölyistä kuin on minun CD-levylle poltetulla tietokonepelillä

Linnanmäellä

se ei keskity tylsiin yksityiskohtiin vaan pyöreään muotoon ja linjoihin

tasapaksun väripaletin jatkuviin kontrasteihin

Ja minä tutkailen sitä

milloin itse käsin sen keskeltä,

milloin Alppikatu kahdeksannesta

viidennestä kerroksesta

Sieltä missä partasuinen setä laavalamppuineen sekä sotkuisat majakaverit
kerran juhlivat
missä isoisän seinälle levittämä Lenin peittyy vuosi vuodelta valkoisen maalin alle

tilkittynä, tikahtuneena, tikin alle tukehdutettuna

ja kun se lävistää ja läpäisee

ja kohtaa  Helsingin talot, tuo sumea ja suttuinen valo
olen Wallinin ja Alppikadun kulmalla, löytänyt painon ja tasaisen kuminan jota kuunnella