sokeria›suupielessä‹kuluneelta‹keväältä

taittuneilta sivuilta,talteen otettuja

touko-maaliskuu(’16-17)

Teki tuolloin mieleni vain seistä ja juosta ja tuntea aurinko poskionteloiden ulkosyrjällä , ¨

seistä ja juosta ja vetää yksi jos toinen leuka,

tuntea rauta otteen alla ja muistaa, mitä meillä olikaan yllämme

Sinulla lempeää, ruumiinlämpöä hieman korkeampaa lattea ja toiselta olkapäältä kostunut college-paita  
Minulla navalta repeytynyt viheriä kevätasu

jonka olkapäitä olin ommellut lyhyemmiksi

jossa häpesin kaikkea olemattomuuttani

Silloin nurmikon ja hiekan raja oli epäsuoraa

rantakäärmeen muotoa  hyväilevää, se vaelsi

etsi spiraaliaan 
epäsuoraa romantiikkaa

Silloin sateen jälkeen hiekka olisi ollut pehmeä juosta

vastaanottavaa ja myönteistä
 ei sillä etteikö se eilen olisi ollut

mutta vain, erilaista

keinut keinuivat vielä menneistä lapsista

ajattelin juoksemista

Silloin siitepöly oli pulveroinut kivijyväsiä,

pölynlaskijain lehdet yhteistuumin päätyneet nuokkumaan kuin nuo päätään lepuuttavat kesävarsat illan suussa laitumillaan

Wallininkadun avoimien ikkunoiden vähyys, kummastutti minua

eivätkö nyt kaikki halunneet pastelliveden paksuista ilmavirtaa yhtenäiseen yksiöönsä

. . .

Tuoksui kesäsateen sokeroima nokkospuska ja vaahterat

asfalttiteihin revenneitä railoja nuolivat vuolaat kyynelkatraat,

Hiustasi olisi voinut tuuli viskellä vaan eipä tuullut,

se oli runsaaksi puuhkaksi kasvanut, liiallisen, varmasti

kun koulit sitä niin

kun olit lattea ja muuta hyvää