Kylässä

Niissä hetkissä, kun syömishäiriö on kiristämässä otettaan minusta, leikin että olen yksinhuoltaja, äiti.

Leikin, ettei ole ketään muuta juuri silloin kantamassa vastuuta lapsesta ja pitämässä huolta hänestä, joka vasta opettelee kaikkea elämää varten.

Voitelen voileivät meille molemmille, suit sait, siitä ole hyvä, 

kas pian lähdemme ulos kun on niin kaunis sääkin. 

Laitan leipien väliin lempiherkkujani tai mitä kaikkea jääkaapissa sattuukaan olemaan: täytän ne banaanilla, majoneesilla, maapähkinävoilla, kurkulla, salaatinlehvillä, oliiviviipaleilla, srirachaa myös. 

Olemme lapsen kanssa käymässä ystävieni luona, he asuvat yhdessä korkealla kaupunkikerrostalossa. Lapseni (hänen nimensä on Rutja), katselee seinille ripustettuja teoksia – ne ovat rajuja, tummia sävyjä ja myrskypilviä; ihmiset ovat usein alasti ja ruhjoontuneen näköisiä. Pidän ystäväni tavasta, kädenjäljestä: minusta se on pelottavan rehellistä, suoraa, ihmiset eivät ole eteerisiä poseerauksissaan vaan kovaluisia korstoja, heissä on ihraa ja mustelmia, myrkkyä, ilmeitä.

Nyt mennään ulos! On niin kaunis sääkin.

Ja vaikka sataisi, ei haittaa, me menisimme silti. Olemme tehneet lapsen kanssa lähtöä jo toista tuntia, mutta ulos on mentävä, ainakin kerran päivässä. Vain masentuneet tai muuten sairaat ihmiset viettävät kokonaisia päiviä sisätiloissa, ja sen vaiheen minä olen jo taakseni jättänyt. 

Toki sitäkin nyt mietin, että miksi sairaus olisi saatava kerralla purkkiin ja pois pyyhkäistyä, eikö lapselle voisi kertoa siitäkin? Enkö voisi olla äiti, erilainen kuin omani, joka ei piilottelisi tunteitaan, tarpeitaan, pelkojaan, neuroosejaan, vaan vanhempi, vuoroviikkovanhempi, joka on avoimesti joskus kipeä? 

Puhuisin haasteistani avoimesti, lapsikin oppisi ymmärtämään, että tabuja ei ole, että sairaus ei ole synti, mutta että äiti kyllä pärjää, joskus kipuilee vain. Jos minulla olisi reuma, diabetes tai hermosärky, olisin huonotuulinen ja kivuissa silloinkin, aina silloin tällöin, kunnes ottaisin lääkettä, lääkkeitä pienestä rasiasta tai piikistä. 



Kommentit