asiakirja untitled

Tulen Ruisrockiin irrottamaan itseni kunnollisuudesta (Siellä on kamalaa, minulle selviää myöhemmin, ajattelen vain ylikulutusta) Lakkaan kynnet bussissa, on vielä hyvä fiilis ja olen meikannut tunnin, opetellut meikkaamaan / ystävieni meikeillä. Paikalle päästyäni sataa kaatamalla. Mutta se ei haittaa, muistelen miten istun keittiön pöydän ääressä kuin pahatar, mustakyntinen sormissani sormuksia. Opettelen siis meikkaamaan, näytän paremmalta kuin koskaan, opin käyttämään varjostuksia ja kohottamaan poskipäitäni, valottamaan silmiä, amorinkaarta. Lainaan ystäviltäni kysymättä heidän kasvovettä ja öljyjä, kuuntelen samanlaista teinimusiikkia kuin muutama vuosi sitten. Ajattelen, että tulen kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä olemaan juuri kuten nämä keski-ikäiset äidit jotka haluavat nyt minua, en kuten äitini. Ellei jotain kummaa tapahdu, halusin laihtua, tiesin sen, tai pysyä ainakin samoissa mitoissa kuin nyt, mutta söin silti normaalisti. Tämä kesä on toistaiseksi mennyt parem

 Laitan lapsen nukkumaan ja Rutja nukahtaa heti, hän on ollut väsynyt ja kiukutellut illan mittaan, kasteli jonkin tärkeän paperisuppilonsa, jonka löysi kadulta  Poltan illalla kaksi tupakkaa, lähden ulos salaa, niin paha minä olen Luen ystävieni hyllystä löytämääni kirjaa puistossa, syyllisyys kouraisee rintaa vaikka tiedän että Rutja ei herää, hän nukkuu yönsä yhtenäisesti ilman katkoksia Kun olen saanut  

Niissä hetkissä, kun syömishäiriö on kiristämässä otettaan minusta, leikin että olen yksinhuoltaja, äiti. Leikin, ettei ole ketään muuta juuri silloin kantamassa vastuuta lapsesta ja pitämässä huolta hänestä, joka vasta opettelee kaikkea elämää varten. Voitelen voileivät meille molemmille, suit sait , siitä ole hyvä,   kas pian lähdemme ulos kun on niin kaunis sääkin.  Laitan   leipien väliin lempiherkkujani tai mitä kaikkea jääkaapissa sattuukaan olemaan: täytän ne banaanilla, majoneesilla, maapähkinävoilla, kurkulla, salaatinlehvillä, oliiviviipaleilla, srirachaa myös.  Olemme lapsen kanssa käymässä ystävieni luona, he asuvat yhdessä korkealla kaupunkikerrostalossa. Lapseni (hänen nimensä on Rutja), katselee seinille ripustettuja teoksia – ne ovat rajuja, tummia sävyjä ja myrskypilviä; ihmiset ovat usein alasti ja ruhjoontuneen näköisiä. Pidän ystäväni tavasta, kädenjäljestä: minusta se on pelottavan rehellistä, suoraa, ihmiset eivät ole eteerisiä poseerauksissaan vaan kovaluisia ko

sain syntymäpäiväkseni keltaisen keinun. Se oli kevyt, mutta tukeva istua ja siinä oli liukkaat kiiltävät keltaiset narut, joista ei voinut roikkua. ensin se ripustettiin lasitetun parvekkeen katosta, kunnes säät lämpesivät ja kävi ilmi että se on tiellä: siirrettiin rautaisiin telineisiin pihalla. Voikukan keltaa tai leskenlehdelle vertainen Se tarjolla olleista paras eli haluttu spotti polttiksessa. . . Kun  solmin takin lanteille Kalliossa, toimi se kuten keinukin: virallinen kauden avaus M aalla juostaan tikusta kilpaa tai tervapataa ringissä, mä  menin kaupungissa mukaan 4a:n retkelle johonkin outoon paikkaan,  Siellä oli hirsiä ja huonot eväät (: kaikille nälkä, yks trippi, jogurtti ja voileipä.) meidän ope ties että paras olisi jos vaan tulisin mukaan En muista miten hyvästeltiin jos tosin edes moikattiin;  söin loppuun kuningatartuutin ja tiesin että pian muuttaisin! Luin etupenkillä kirjan loppuun, kesävarsasta ja äidillä oli mun todistus, etupenkillä katselin s

kevät on ollut kiireinen ja aika riemukaskin. Olen ottanut päiväunet, sellaiset joita ei ehdi lempiä loppuun ja sellaiset koska lopulta puhti loppuu. Mukana on myös se rotkoon putoava suru –  Makaan mitättömänä peiton alla pyhäpäivän jälkeen. On ihan ok näin ja nukahdan nykyään makeasti i do not own the rights for the image Juuri ennen kuin manta sai lakkinsa laitoin itseni vimmaisena likoon, kiroilin pitkin polvillani ja lopulta sain siitä PDF än . Innostun kisoista jotka aion lopulta ratkaista,  kalkkiliitu mun hampaitteni välissä  Ja heti aamusta aito riita. Ehkä olen sellainen kova ja tomuava jotka eivät menesty joukkueissa – sellaiset latovat kalkkia lämsiinsä ja hyppäävät nojapuille kisiksellä Keskittyvät omaan suoritukseensa Aito riita jonka jälkeen sanat ovat raakoja. Paljasta kaikki mitä on tai implikoi, raakaa ja pehmeää ja tositosi rehellistä. iTKEN VUOLAASTI en niinkuin painepesuri mutta kuten tippukiviluola tai kanjoni Taas tein i

On siivouspäivä jälkeesi jäi passikuva vedenkeitin ja farkut postimerkki, jota en koskaan lähettänyt vaikk a olin kyllä aikeissa!! Täällä Kalliossa kun koko kesä remontoitiin, ja kessuteltiin autosta käsin niin se ehti ensin! Lähetti kortin, kuoressa! kesän lopulla. Luin sen kerran ja luin sen uudestaan, luin sen kaksi viikkoa jälkeenpäin ja nyt taas, aivan äskettäin, ennen ku te tulitte. Mä makasin tossa, sohvalla toista tuntia ja mietin, että miksi tein mitä eilen tein. Miksi join / miksi näin / miksä yhtää mitää ja niin pois päin mitä oikeastaan haluaisin ,.., Kysymyksenasettelu tosin, se häiritsee mua. se on ihan tosi väärä. kyllähän me lopulta hyvin helposti ja hyvin intuitiivisesti tiedetään, että mitä mutta että jotain nopeeta, tahmeeta, mahdollisimman tunkkaista! ; lihaksikkaita jalkoja/lukkeja! /outoja tyyppejä/nukkeja; tuttuja/vai jotai Koska kaupunkirottaki / Se voi juosta ku gerbiili. Niitä, joiden tapoja olla diga

Siis lähdin etsimään yhtä sanaa . . . . etsin sitä metsäpoluilta, pöpeliköistä... sieltä, minne aurinko laskee kuin sääsket tai joku nuori säärensä,  ja hyödyttä helisi vilja sieltä missä etsin,  kun kuljin. Selkälihani uomissa luikersi käärme kahta puolta ja pisti aikaajoin juoksemaan Juoksin, kuten periksiantamaton toiveeni oli, että vain tarpeellinen työ tehtäisiin täällä, ja lopulta saisin kirjoitettua siitä jos vain väijyisin itseni vaaraan, pudottaisin pohjalle niin kuin ulos tursotettu sana tai kuorrute; ja kakku olisi tämä: että täällä ei työtä itse työn ja kalvinistisen luonteen vuoksi tehtäisi vaan aivan välttämättömän verran koska ihmisen täytyy mm. olla - terve - kyvyissään - ei-nälissään - puettu. Hänen täytyy olla - turvassa - yhdessä - asetelma jotensakin taattu / laita viestillä jos jokin olennainen unohtu. yritin miettiä en ehkäuistanut kaikkea